Olen oppinut kuuntelemaan kehoani, kun se puhuu. Useimmat meistä ovat luultavasti kokeneet signaaleja, joita emme ole tunnistaneet hetkeen, ennen kuin jokin merkittävä tapahtuma on tapahtunut. Minulla todettiin epilepsia muutama vuosi sitten, ja olen käyttänyt lääkitystä vuodesta 2012 lähtien. Minulle sanottiin, että tarvitsen niitä loppuelämäni ajan.
Katsotaanpa...
Vaikka aluksi epäröin, olen nyt hyväksynyt sen. Olen mieluummin turvassa kuin rasite kenellekään. Vaikka tapauksia on ollut vain muutama, näen, että varoitusmerkkejä oli olemassa. Kaksikymmentä vuotta sitten, kun lapseni olivat päiväkodissa, sain kohtauksen. Olin valmistautumassa lähtemään töihin.
Mieheni oli vienyt lapset kouluun, ja kun hän palasi, sain kohtauksen kylpyhuoneessa. Hiuksissani oli kihartimenrauta, joka olisi voinut aiheuttaa minulle vakavia palovammoja. Menin sairaalaan, mutta en halunnut lääkitystä. Ajattelin, että se oli satunnainen tapaus. Olin sairaana sillä viikolla ja otin antibiootteja. Luulin, että olin pyörtynyt heikkouden takia. Vuonna 2009 jouduin auto-onnettomuuteen.
Ota huomioon
Onneksi olin ainoa henkilö autossa, eikä muita autoja ollut. Autoni romuttui. Jouduin sairaalaan viideksi päiväksi. He tekivät unitutkimuksen. Lääkäri ehdotti, että kohtaus olisi voinut aiheuttaa onnettomuuden. Kieltäydyin. Uskoin, että olin nukahtanut rattiin. Sanoin itselleni, että jos se tapahtuisi uudelleen, hankkisin lääkityksen. Vuonna 2012 sain toisen kohtauksen. Olin valmistautumassa lähtemään töihin.
Mieheni oli vienyt koiran kävelylle. Kun hän palasi takaisin, löysin itseni verilammikosta ja sain kohtauksen. Menin sairaalaan. Oli ilmeistä, että se tapahtui uudelleen. Hyväksyin lääkityksen. Äitini kertoi, että olin pyörtynyt päiväkodissa ja että suostuin aloittamaan lääkityksen. Olin leikkimässä keinulla takapihallani. Hän näki minut makaamassa maassa, kun hän katsoi ulos keittiön ikkunasta. Hän vei minut päivystykseen, mutta odotellessamme heräsin. Hänen mielestään olin kunnossa, ja lähdimme kotiin.
Loppuhuomautus
Kun katson taaksepäin, voin muistella tärkeimpiä merkkejä, joita näin vuosien 2004 ja 2014 välillä. Nuo olivat aktiivisimpia vuosiani, jolloin työskentelin pitkiä päiviä ja stressaavissa töissä. Minulla oli vaikeita migreenipäänsärkyjä muutaman kuukauden välein. Siihen liittyi usein pahoinvointia ja oksentelua. Jouduin menemään kotiin sairaana. Nyt pystyn rentoutumaan. Kehoni kertoi minulle, ettei se pystynyt pysymään mukana siinä, mitä tein. Olin loistava siinä, mitä kehoni teki. Olen oppinut kuuntelemaan kehoani. Olen hidastanut vauhtia, ottanut lääkitykseni ja tutkin nyt eteerisiä öljyjä ja ruoan laukaisevia tekijöitä. Sen ei pitäisi olla ongelma. Hakeudu lääkäriin, jos sinulla on selittämättömiä oireita. Et ehkä ole tietoinen oireidesi laajuudesta.